Alkukankeutta

Kun mietin tätä blogia ja omaa tietäni wiccana, herää usein ajatus siitä että olen liian alussa, liian nuori, liian eksyksissä. Vaikka tarkoitukseni onkin jäsennellä ajtuksiani, tiedonmurusiani ja arkielämän wiccaa, en aina tiedä mihin suuntaan menisin, saati mistä kirjottaisin.

Kuinka alussa sitten olen? Todella alussa. Tiedän jonkin verran yrteistä ja wiccan filosofisesta puolesta. Olen keskittynyt etsimään juuri minulle sopivat elämänkatsomuksen muodot ja tavan tulkita wiccaa itselleni sopivalla tavalla. Mutta minulta puuttuu konkreettinen puoli, kosketus ssihen elämänvoimaan jonka ihmismielelle ymmärrettäväksi tehtyjä kokonaisuuksia jumalat ovat. Minulta puuttuu täysin akielämän wicca.

En ole suorittanut ensimmäistäkään loitsua, riittiä tai edes pyhän tilan luomista. En ole lukenut kuin yhden wiccaa käsittelevän kirjan (Titus Hjelm: Mitä wicca on?). En ole edes uskaltanut aloittaa Varjojen Kirjaani, sillä tahdon siunata sen ensin.

Kirjallisuutta tarvitsisin lisää. Mutta mistä? Kun ei kirjastossa ole, eikä ikä riitä netistä tilaamiseen.

Onneksi vaikeuksista selviää, ja alkukankeus on vain alkukankeutta. Siltikään auttava käsi (ei kuitenkaan coven, ei ihan sytytä) ei haittaisi.

Tieteellinen panteismi - avain luonnon rakastamiseen

Lähteet: http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/scipan-perusteet.html

Panteismilla, tällä maailamnkaikkeutta kunnioittavalla jumalkäsityksellä tai uskonnolla on kaksi keskeistä periaatetta:

"Kosmos on jumalallinen,
Maa on pyhä."

"Me emme kuitenkaan ole tekemässä epämääräistä lausuntoa näkymättömästä olennosta, joka on todistamisen tuolla puolella. Puhumme meidän omista tunnereaktioistamme todelliseen maailmankaikkeuteen ja luonnolliseen maahan."

Ja juuri tämän vuoksi rakastuin panteismiin. Tieteellinen panteismi muuttaa sanoiksi ja vakaumukseksi sen, mitä olen aina ajatellut maailmasta. Ja juuri tunteista luontoa kohtaan koostuu käsitykseni sen jumalallisuudesta. Uskon soluihin ja pelkän fyysisen maailman olemassaoloon, mutta sekään ei voi poistaa niitä suunnattomia pyhyyden ja rakkauden tunteita joita valtavat puunrungot ja ensimmäiset metsätähtien kukat minussa herättävät.

Olin hullu kun ajattelin saavani aiheesta mielenkiintoisen ja tiiviin tekstin. Lähde josta lainaukset on otettu on niin hyvin kirjoitettu ja kiinnostava että voisin kopsat kaiken sieltä blogiini. Joten rakkaat. Lukekaa jos vain aikaa on :)

Rakkaudella: amber

Yrttikirja

Monet noidat rakastavat yrttejä ja hallitsevat niiden käytön niin ruoanlaitossa, noituudessa kuin kasviparannuksessakin.
Usein ainakin eklektiset wiccat (vaikea sana, kirjoitetaanhan se noin?) ja pakanat kirjoittavat kasvien vaikutuksia ja erilaisia reseptejä ylös Varjojen Kirjaansa tai vastaavaan, kuten peilikirjaansa tai mustakirjaansa.

Itse kuitenkin juuri luonnonlääkinnästä kiinnostuneena noitatyttönä olen kerännyt yrttitietoutta omaan kirjaseensa, joka kulkee otsikolla "Luonnonlääkintä" Olen kirjannut sinne niin Varjojen Kirja -nettisaitilta kuin Nykyajan kasviparantaja -kirjasta löytämieni suomalaisten kasvien vaikutuksia, niin luonnonlääkinnässä kuin magian harjoittamisessakin.

Lisää yrteistä myöhemmissä postauksissa, myös esim saippuareseptejä yms. löytyy tuosta kirjastani, eli voin niitäkin tänne pistellä jos jotakuta kiinnostaa. Muutenkin ideoita saa laittaa. Aktiiviset lukijat tietävät aktiivista raapustelijaa :)

rakkaudella: amber

Kuinka kaikki alkoi?

Jokin sai minut puoli vuotta sitten etsimään omaa uskontoani tai pikemminkin elämänfilosofiaa. Aluksi tutkin lähinnä buddhalaisuutta ja muita itämaisia uskontoja, mutta löytöretkeni johdatti minut takaisin usontojen juurille, pakanuuteen ja luonnonuskontoihin.

Ja niin minä löysin wiccan. Ensimmäistä kertaa luin uskonnosta, joka sai minussa toivonkipinän syttymään, tunteen että en olekaan yksin uskoni kanssa. Tämä ei tietenkään saanut minua lopettamaan monipuolista uskontojen tarkastelua, mutta jokin johdatti minut aina wiccan luokse.

Lopulta törmäsin ongelmaan. Jumalkäsitys. Lähes kaikissa wiccaa käsittelevissä teksteissä puhuttiin jumalasta ja jumalattaresta. Olen voimakkaasti tieteellinen persoona ja kaiken "yliluonnollisen" pyrin selittämään psykologisilla ilmiöillä.

Tähänkin ongelmaan löytyi ratkaisu. Kun luin enemmän wiccojen jumalkäsityksestä, aloin ymmärtää, että on paljon wiccoja,  jotka uskovat jumaliin lähinnä alitajunalle ymmärrettäväksi tehtyinä symboleina, kuten minä.

Tämä ongelma olikin loppujenlopuksi siunaus, sillä tämän kautta tutustuin käsitteeseen tieteellinen panteismi.
Luonto on ollut minulle aina läheinen ja sen mystisyys on tuntunut voimalta jota ei voi jättää omaan arvoonsa, kuten ateismi tuntuu tekevän. En ole myöskään pitkään aikaan uskonut persoonallisten jumaluuksien olemassa olon mahdollisuuteenkaan, joten en ole voinut luokitella itseäni agnostikoksi.

Panteismi, eklektinen wicca, uuspakanuus... palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Elämän arvostaminen, kuoleman pitäminen vain osana luonnon kiertokulkua, ympäristön suojelun tärkeyden ymmärtäminen ja luonnon rakastaminen tuntuivat yhtäkkiä täysin järjelliseltä. Arvoni saivat vankan ja kauniin jalustan jonka päällä seisoa.

Korostan, en ole varma siitä, olenko wicca. Kaikki käsitykset ovat omiani, ja jos loukkaan toisen vakaumusta tai annan virheellistä tietoa, tuokaa asia julki, niin voin korjata sen.

Rakkaudella: amber