Alkukankeutta

Kun mietin tätä blogia ja omaa tietäni wiccana, herää usein ajatus siitä että olen liian alussa, liian nuori, liian eksyksissä. Vaikka tarkoitukseni onkin jäsennellä ajtuksiani, tiedonmurusiani ja arkielämän wiccaa, en aina tiedä mihin suuntaan menisin, saati mistä kirjottaisin.

Kuinka alussa sitten olen? Todella alussa. Tiedän jonkin verran yrteistä ja wiccan filosofisesta puolesta. Olen keskittynyt etsimään juuri minulle sopivat elämänkatsomuksen muodot ja tavan tulkita wiccaa itselleni sopivalla tavalla. Mutta minulta puuttuu konkreettinen puoli, kosketus ssihen elämänvoimaan jonka ihmismielelle ymmärrettäväksi tehtyjä kokonaisuuksia jumalat ovat. Minulta puuttuu täysin akielämän wicca.

En ole suorittanut ensimmäistäkään loitsua, riittiä tai edes pyhän tilan luomista. En ole lukenut kuin yhden wiccaa käsittelevän kirjan (Titus Hjelm: Mitä wicca on?). En ole edes uskaltanut aloittaa Varjojen Kirjaani, sillä tahdon siunata sen ensin.

Kirjallisuutta tarvitsisin lisää. Mutta mistä? Kun ei kirjastossa ole, eikä ikä riitä netistä tilaamiseen.

Onneksi vaikeuksista selviää, ja alkukankeus on vain alkukankeutta. Siltikään auttava käsi (ei kuitenkaan coven, ei ihan sytytä) ei haittaisi.