Panteismilla, tällä maailamnkaikkeutta kunnioittavalla jumalkäsityksellä tai uskonnolla on kaksi keskeistä periaatetta:
"Kosmos on jumalallinen,
Maa on pyhä."
"Me emme kuitenkaan ole tekemässä epämääräistä lausuntoa näkymättömästä olennosta, joka on todistamisen tuolla puolella. Puhumme meidän omista tunnereaktioistamme todelliseen maailmankaikkeuteen ja luonnolliseen maahan."
Ja juuri tämän vuoksi rakastuin panteismiin. Tieteellinen panteismi muuttaa sanoiksi ja vakaumukseksi sen, mitä olen aina ajatellut maailmasta. Ja juuri tunteista luontoa kohtaan koostuu käsitykseni sen jumalallisuudesta. Uskon soluihin ja pelkän fyysisen maailman olemassaoloon, mutta sekään ei voi poistaa niitä suunnattomia pyhyyden ja rakkauden tunteita joita valtavat puunrungot ja ensimmäiset metsätähtien kukat minussa herättävät.
Olin hullu kun ajattelin saavani aiheesta mielenkiintoisen ja tiiviin tekstin. Lähde josta lainaukset on otettu on niin hyvin kirjoitettu ja kiinnostava että voisin kopsat kaiken sieltä blogiini. Joten rakkaat. Lukekaa jos vain aikaa on :)
Rakkaudella: amber
Olin hullu kun ajattelin saavani aiheesta mielenkiintoisen ja tiiviin tekstin. Lähde josta lainaukset on otettu on niin hyvin kirjoitettu ja kiinnostava että voisin kopsat kaiken sieltä blogiini. Joten rakkaat. Lukekaa jos vain aikaa on :)
Rakkaudella: amber
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti