Kuinka kaikki alkoi?

Jokin sai minut puoli vuotta sitten etsimään omaa uskontoani tai pikemminkin elämänfilosofiaa. Aluksi tutkin lähinnä buddhalaisuutta ja muita itämaisia uskontoja, mutta löytöretkeni johdatti minut takaisin usontojen juurille, pakanuuteen ja luonnonuskontoihin.

Ja niin minä löysin wiccan. Ensimmäistä kertaa luin uskonnosta, joka sai minussa toivonkipinän syttymään, tunteen että en olekaan yksin uskoni kanssa. Tämä ei tietenkään saanut minua lopettamaan monipuolista uskontojen tarkastelua, mutta jokin johdatti minut aina wiccan luokse.

Lopulta törmäsin ongelmaan. Jumalkäsitys. Lähes kaikissa wiccaa käsittelevissä teksteissä puhuttiin jumalasta ja jumalattaresta. Olen voimakkaasti tieteellinen persoona ja kaiken "yliluonnollisen" pyrin selittämään psykologisilla ilmiöillä.

Tähänkin ongelmaan löytyi ratkaisu. Kun luin enemmän wiccojen jumalkäsityksestä, aloin ymmärtää, että on paljon wiccoja,  jotka uskovat jumaliin lähinnä alitajunalle ymmärrettäväksi tehtyinä symboleina, kuten minä.

Tämä ongelma olikin loppujenlopuksi siunaus, sillä tämän kautta tutustuin käsitteeseen tieteellinen panteismi.
Luonto on ollut minulle aina läheinen ja sen mystisyys on tuntunut voimalta jota ei voi jättää omaan arvoonsa, kuten ateismi tuntuu tekevän. En ole myöskään pitkään aikaan uskonut persoonallisten jumaluuksien olemassa olon mahdollisuuteenkaan, joten en ole voinut luokitella itseäni agnostikoksi.

Panteismi, eklektinen wicca, uuspakanuus... palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Elämän arvostaminen, kuoleman pitäminen vain osana luonnon kiertokulkua, ympäristön suojelun tärkeyden ymmärtäminen ja luonnon rakastaminen tuntuivat yhtäkkiä täysin järjelliseltä. Arvoni saivat vankan ja kauniin jalustan jonka päällä seisoa.

Korostan, en ole varma siitä, olenko wicca. Kaikki käsitykset ovat omiani, ja jos loukkaan toisen vakaumusta tai annan virheellistä tietoa, tuokaa asia julki, niin voin korjata sen.

Rakkaudella: amber